Venäjän hyökkäys Ukrainaan on järkyttänyt koko läntisen maailman ja yhdistänyt hajanaisen ja riitaisan Euroopan. Meille suomalaisille se on muistutus itäisen naapurimme arvaamattomuudesta. Pitkän yhteisen rajan ja kokemustemme vuoksi meitä pidetään lännessä Venäjä-asiantuntijoina. Ilmeisesti emme osanneet tulkita Kremlin heikkoja signaaleja ja ennakoida tulevaa. Eikä paljon lohduta, etteivät osanneet muutkaan.

Olen ollut merkittävän osan työelämästäni tekemisissä venäläisten kanssa eri rooleissa, toimittajana, kauppiaana, yhteisyrityksen hallituksen jäsenenä… Venäläisten kanssa olen aina tullut hyvin toimeen, mutta Venäjää on aina ollut vaikea ymmärtää. Järjenvastainen byrokratia, länsimaisesta näkökulmasta erikoiset neuvottelu- ja päätöksentekokäytännöt sekä korruptio periytyvät satojen vuosien takaa. Jotkut selittävät sitä kansanluonteella, toiset bysantin ja tsaarinvallan synnyttämällä hallintokulttuurilla, joka edelleen heijastuu yhtä lailla valtion ylimpään johtoon kuin yksittäisiin yrityksiin.

“Kaikille, jotka eivät ymmärrä Venäjän ja sen johtajien käyttäytymistä”

Brittiläisen ajatuspaja Chatham housen tutkija Keir Giles julkaisi 2019 kirjan Moscow Rules: What Drives Russia to Confront the West. Teos julkaistiin 2020 suomeksi Docendon kustantamana nimellä Moskovan opit: Mikä saa Venäjän vastustamaan länttä. Giles taustoittaa hämmentävän tarkasti venäläisen yhteiskunnan ja hallinnon piirteitä, jotka ovat osaltaan johtaneet käynnissä olevaan tragediaan.

Johdannon ensimmäisessä virkkeessä Giles kohdistaa kirjansa ”kaikille, jotka eivät ymmärrä Venäjän ja sen johtajien käyttäytymistä”. Tunnustan kuuluvani kohderyhmään, satojen miljoonien muiden eurooppalaisten tavoin. Giles myös väistää etukäteen liberaalilta sivistyneistöltä odotettavissa olevan kritiikin ja tähdentää, ettei yritäkään täyttää akateemisen tutkimuksen ja tieteen kriteereitä. Hän etsii häpeilemättä Venäjän johdon toiminnalle perusteluja kansallisista stereotypioista, kansanluonteesta tai historiallisista perinteistä.

Länsimaisissa demokratioissa hallinnon käsitteistä vallitsee melko yhdenmukainen näkemys. Venäläisille käsitteillä, kuten demokratia, parlamentti, hallitus, vaalit, ”liberaalidemokraattinen puolue”, vapaa tiedonvälitys, laki ja oikeus, on tyystin erilainen sisältö kuin vaikkapa meillä Suomessa.

Demokratiaa meidän ymmärtämässämme mielessä Venäjällä ei ole ollut koskaan. Venäjän kaksikamarisen parlamentin perusti hävityn Japanin-sodan ja vuoden 1905 levottomuuksien mainingeissa keisari Nikolai II. Ajatuksena oli jonkinlainen perustuslaillinen monarkia, mutta se ei koskaan edennyt alkua pitemmälle. Neuvostoliiton kaudella parlamentin virkaa toimitti niin ikään kaksikamarinen korkein neuvosto, mutta päätökset teki oikeasti kommunistisen puolueen keskuskomitea politbyroo.

Parlamentista viis, todellisuudessa kaikki valta on presidentillä

Venäjän federaation parlamentin kamarit, alahuone duuma ja ylähuone liittoneuvosto ovat elimellinen osa maan kulissidemokratiaa. Todellisuudessa kaikki valta on kuitenkin presidentillä, joka käytännössä myös valitsee hallituksen jäsenet. Vaalejakin Venäjällä pidetään, kuten pidettiin Neuvostoliitossakin. Nykyisin vaaleissa on sentään useampia ehdokkaita, mutta jos opposition kannatus alkaa uhata hallitsevan eliitin asemaa, se käyttää siekailematta hyväkseen hallinnassaan olevaa valtamediaa. Ja jos sekään ei auta, laitetaan asialle syyttäjälaitos ja tuomioistuimet, jotka myös ovat tiukasti hallinnon hyppysissä. Montesquieusta ja vallan kolmijako-opista ei Venäjällä ole tietoakaan.

Venäläinen johtajuuskäsitys periytyy satojen vuosien, kenties vielä kauempaa. Historiallisessa katsannossa Venäjä on edistynyt ja voimistunut vahvojen johtajien aikana. Iivana IV, Pietari I, Katariina II ja Stalin ovat Venäjän kaanonissa suuria hallitsijoita. Iivana tappoi ja Pietari tapatti oman poikansa, Katariina tappoi miehensä ja Stalinin puhdistukset hakevat vertaistaan maailmanhistoriassa. Venäjän verinen historia ei ole myytti. Vladimir Putinin aikana tapahtunut Stalinin rehabilitointi ja historian uudelleenkirjoitus, samoin kuin lännen uhkakuvien maalailu kuuluvat osana Venäjän uuden suuruuden rakentamistavoitteeseen.

Vahvat tsaarit ja heikot pajarit tai päinvastoin

Venäjällä johtaja on perinteisesti ollut yksinvaltias ja määrännyt kaikesta sekä yhteiskunnassa että muissakin organisaatioissa, kuten yrityksissä. Venäläisissä yrityksissä delegoinnin perinne on ohut. Käytännössä kaikki, joskus hyvin vähäpätöiseltäkin tuntuvat asiat viedään organisaation ylimmän johdon päätettäväksi, mikä luonnollisesti selittää suuren osan venäläisestä byrokratiasta. Putinin kaudella varsinkin yrityselämä on toki uudistunut ja omaksunut kansainvälisiä käytäntöjä, joista vastaavat konserneissaan oligarkit ja näiden valitsema johto. Putinin suhde oligarkkeihin on verrattavissa tsaarin ja suurmaanomistajien eli pajareiden suhteisiin. Tyypillisesti pajareiden valta oli Venäjällä suurimmillaan ”heikkojen” tsaarien aikana. Vahvat tsaarit pitivät pajareita kurissa ja herran nuhteessa. Ainakin valtansa alkuaikoina Putin osoitti vahvan tsaarin piirteitä. Televisiokuvissa pöytä on nyt pidentynyt. Pätevämmät kremlologit voivat päätellä, onko se vahvuuden vai heikkouden merkki.

Mitä Putinin Venäjän viimeaikaisista toimista sitten voisimme oppia?

Ainakin sen, että meidän on itse pidettävä huolta uskottavasta puolustuksestamme riippumatta siitä, olemmeko tulevaisuudessa osa läntistä puolustusliittoa vai emme. Muutoin toimistaan kiitosta saanut A.K. Cajanderin punamultahallitus löi 1930-luvun lopulla laimin puolustusvoimien riittävän varustautumisen, ja se oli käydä kohtalokkaaksi itsenäisen Suomen olemassaololle. Venäjän vahvat tsaarit ovat aina kunnioittaneet vahvoja vastustajia, kuten Stalin Mannerheimia.

Kimmo Kallonen

Kuka?

KTM ja media-alan sekatyömies, aloitti toimittajana Insinööriuutisissa 1982, josta siirtyi Kauppalehteen, idänkauppaa seuraavaksi taloustoimittajaksi 1984. Finnish Business Reportin ja muiden Kauppalehden kansainvälisten julkaisujen päätoimittaja sekä Idänkauppa-lehden päätoimittaja 1988-2005. Kauppalehden kansainvälisistä toiminnoista perustetun Novomedia Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja julkaisujen päätoimittaja 1989-2000. Alma Media Lehdentekijät Oy:n toimitusjohtaja 2001-2008, 2008-2010 matkailupalveluja Etelä-Afrikassa tuottavan Warthog tours Oy:n osakas ja vapaa toimittaja Kapkaupungissa. Suomen Lehtiyhtymä -konserniin ja myöhemmin Mediatalo Keskisuomalaiseen kuuluvan Omnipress Oy:n toimitusjohtaja 2010-2021, nyt eläkeläinen ja vapaa toimittaja.

BLOGI-palsta on jäsenille tarkoitettu foorumi, jossa julkaistaan liiton jäsenten kirjoituksia. Jokainen kirjoittaja vastaa omasta tekstistään. Kirjoitukset eivät ole SSL:n kannanottoja. Blogeja julkaistaan noin kerran kuukaudessa.