Perinteisesti kulttuuriretki päättää SSL:n toimintavuoden. Viime vuonna pääosassa olivat Musiikkitalon urut ja nyt oli arkkitehtuurin vuoro.
30 osallistujaa pääsi 19. marraskuuta tutustumaan kahteen arkkitehtuurin helmeen asiantuntevien oppaiden johdolla. Ulkona oli pimeää, mutta Aallon arkkitehtuurin ja huonekalujen tyylikkyys toivat silmiin ja mieliin kaivattua valoa ja piristystä.
Kohteet olivat myös ajankohtaisia, sillä Suomi jätti vuoden 2025 alussa hakemuksen Alvar Aallon arkkitehtuurin sisällyttämisestä Unescon maailmanperintöluetteloon. Tästä odotellaan päätöstä vuonna 2026.
Retkelle ilmoittautumisen yhteydessä joukko oli jaettu kahtia, koska kohteisiin otetaan vain 15 kävijää kerralla. Toinen ryhmä tutustui ensin kotimuseoon ja toinen ateljeeseen, sitten vaihdettiin. Ateljeen kanttiinissa oli tarjolla kahvia, teetä, pientä suolaista ja makeaa tarjottavaa. Entisestä isännästä muistutti kanttiinin nurkkapöydästä narulla erotettu kulmaus – sen ääressä istui aina Alvar Aalto. Punavalkoruutuiset verhot toivat tilaan italialaisen tavernan tunnelmaa. Olimme etuoikeutettuja, koska normaalisti yleisö ei pääse kanttiiniin.
Munkkiniemen Tiilimäessä sijaitseva ateljee valmistui arkkitehtitoimiston työtiloiksi vuonna 1955, mutta Alvar Aallon tiedetään viihtyneen kotitalonsa ateljeessa senkin jälkeen.
Ateljeerakennus on kadun suuntaan hyvin pelkistetty ja ikkunaton. Yläkerran työtiloista avautuu suuret ikkunat niin itään kuin länteenkin. Sisäpihalla on amfiteatterimainen pieni tila, jonka tasot on rakennettu luonnonliuskekivestä. Ateljeen pihalla oli aikoinaan katsottu elokuvia, jotka näkyivät vaaleaa tiiliseinää vasten.
Kotitalo ja ateljee ovat noin puolen kilometrin päässä toisistaan. Riihitiellä sijaitseva koti valmistui vuonna 1936 eli samoihin aikoihin Viipurin kirjaston kanssa. Kodin lisäksi talo suunniteltiin arkkitehtien toimistoksi. Alvar ja Aino työskentelivät siellä ennen ateljeen valmistumista. Alvar Aallon työpöytä on nurkassa pallokentälle avautuvan ikkunan edessä ja sen vieressä on iso mustavalkokuva vuonna 1933 valmistuneesta Paimion parantolasta.
Kotitalossa näkyy japanilaisia vaikutteita. Funktionaalisuus tulee esille monissa yksityiskohdissa. Kylpyhuoneen lavuaarit ja yläkerran ovien kahvat ovat samanlaisia kuin Paimion parantolassa. Kahvoihin eivät pitkät hihat tartu. Asunto-osan pintamateriaalina on ohutta, tummaksi käsiteltyä puurimaa. Talon julkisivu kadulle päin on pelkistetty, mutta sisäpihan puolella on etelään aukeava suuri terassi.
Olohuonetta hallitsee flyygeli, jota Aino Aalto aikoinaan soitti. Nyt hänen valokuvansa on flyygelin kannella. Seinällä on Le Corbusierin kuvataidetta. Koko sisustus on Aallon suunnittelemaa, lukuun ottamatta ruokailutilan renessanssituoleja, jotka Aallot toivat häämatkalta Italiasta.
Alvar Aalto kuoli vuonna 1976. Hänen toinen vaimonsa Elissa Aalto asui Riihitien talossa kuolemaansa saakka 1994. Kun Alvar Aallon syntymästä tuli 100 vuotta vuonna 1998, talo siirtyi Alvar Aalto -säätiölle ja museoitiin. Kotimuseona se avattiin 2002.
Kirsti Sintonen
