Aihetta puitiin perinteisellä Suometar-päivällä Suomalaisella Klubilla 18.1.2018. Panelisteina kuultiin SSL:n varapuheenjohtaja Marketta Mattilaa, SSL:n johtokunnan jäseniä Tapani Ruokasta ja Heljä Salosta, tietokirjailija, päätoimittaja Hanna Nikkasta ja Aamulehden politiikan toimittaja Lauri Nurmea, joka sai Suomen Kuvalehden Journalistipalkinnon.
Keskustelussa nousi useaan otteeseen esiin Paul-Erik Korvelan ja Johanna Vuorelman teos Puhun niin totta kuin osaan (2017). Kirjassa korostuu näkemys, miten termi ”totuudenjälkeinen” on nykyisen kiihtymyksen ajan populistinen hedelmä. Yhtäkkisen totuusongelman sijaan elämme pikemmin luottamuksen jälkeistä aikaa.
Järki ja tieto eivät ole maailmanhistorian pahimmassa kuopassa. Sen sijaan tunteiden ja mielipiteiden nopeutunut kierto digitaalisessa ajassa kasvattaa jännitettä, vahvistaen käsitystä omaa ja aitoa totuusyhteisöä uhkaavasta vihollisesta.
Totuuden ”rappiotarina” on selitysmalli, joka kelpaa jakautuneen yhteiskunnan vastakkaisille leireille. Vain selitystavoissa on eroa. Kun ideologisen ja mielipiteisiin perustuvan poliitiikan nähdään ohjaavan politiikkaa Trumpin USA:n ohella laajalti myös Euroopassa, niin vastaavasti näkemys valehtelevasta ja manipuloivasta valtamediasta koetaan yhtä todeksi. Impulsiivinen ja reaktiivinen käytös tekee sosiaalisen median kuplien seinistä yhä vankempia.
Perussuomalaisten hajoamisen historia -teoksen kirjoittanut Lauri Nurmi katsoi, että tämän päivän melko maltillista mediamaisemaa ei kuitenkaan voi verrata kärjistyneeseen 1930-lukuun, joka purskahti esiin myös ajan sanomalehdissä.
Nykyinen ongelma on aikapula. Politiikan toimittajana työskentelevä Lauri Nurmi muistutti, että pitkäjänteisen ja sitkeyttä vaativan journalismin turvaaminen on ydinkysymys.
Vuoden kovin skuuppi eli 3. kesäkuuta 2017 julkaistu juttu ”Halllituksessa suunnitelma Halla-ahon voiton varalle: soinilaiset muodostaisivat oman eduskuntaryhmän” oli yksi peruste työteliään ja hyvät lähteet omaavan Lauri Nurmen palkitsemiseen Suomen Kuvalehden Journalistipalkinnolla 2017.
Uutisen oitis ”mielettömänä” kiistänyt Timo Soini kirjoitti blogissa: ”Nykyisen valemedian aikakautena minun on pakko ottaa kantaa tähän valheeseen, joka leviää ja jota levitetään sosiaalisessa mediassa ruton lailla.” Todellisuus käänsi Soinin totuuden päälaelleen.
”Nykyisin voi valehdella enemmän, mutta valheista jää myös helpommin kiinni”, tiivisti Lauri Nurmi tietoyhteiskunnan paradoksin.
Vuoden 2017 tiedetoimittaja ja Lauri Nurmen tavoin Bonnierin Suuri journalistipalkinto 2017 -ehdokkaaksi valittu terveystoimittaja Heljä Salonen toi esiin sen, miten suuria intohimoja terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät jutut nostattavat lukijoissa.
Ennätysyleisö, 150 osallistujaa, kuunteli paneelia.
Kuluttajajournalismin ja vertaistuen tarpeeseen on helpompi vastata, mutta huomattavasti vaikeampi haaste on ujuttaa faktapohjaista terveysjournalismia uskomusten, toiveiden ja kaupallisten intressien viidakkoon. Tietoa on enemmän kuin koskaan, silti hopeavettä juodaan ihmelääkkeenä vaivaan kuin vaivaan.
2017 Kanava-palkitun Hyvän sään aikana -tietokirjan Tampereen yliopiston vierailevana professorina käynnistänyt Hanna Nikkanen pohdiskeli huonosti uutiskriteereihin sopivan ilmastonmuutoksen haastetta kiihtyvässä uutisvirrassa.
Vaikka kaiken perusteellisesti muuttavan ilmiön aiheuttamaa ahdistusta ei voi paeta näennäistoiveikkuuteen, on toivoa näkyvissä ainakin uudessa journalistisukupolvessa. Heissä on sekä kykyä että halua muuttaa maailmaa.
Suomen Kuvalehden emeritus-päätoimittaja Tapani Ruokasen esittelemät Time-lehden ikoniset kannet vuosilta 1966 ja 2017 toivat kouriintuntuvasti esiin 2000-luvun murroksen. Reilussa viidessäkymmenessä vuodessa etusivun kysymys Is God Dead? on kehittynyt muotoon Is Truth Dead?
teksti: Marketta Mattila
