Omat muistoni toimittajan työstä, siihen kasvamisesta, toimittajana olemisesta ja kiinnostavien ihmisten kohtaamisesta, ovat nyt tältä erin paketissa. Aloitin Kansallisarkiston tutkijankammiossa sinne viedyn materiaalin järjestämisen tammikuussa 2020. Sitten tuli koronavirus Suomeen, seurasi pitkä hiljaisuus ja työrauha. Vierähti kaksi vuotta ja sain urakan valmiiksi 15.12.2021.
Tyhjensin huoneeni. Olin väsynyt ja ”poikki”, joten flunssa otti ylivallan. Tällä kertaa se oli nimeltään korona ja saapui joululahjaksi. Takana oli kolme rokotusta ja edessä vähäiset oireet. Ei edes sahaavaa kuumetta.
Keskityn nyt kotona arkistoluetteloiden hiomiseen. Osastoja on kolme, joissa jokaisessa viisi osaa. Koteloita kertyi kaikkiaan 166. Luettelon hiominen on vieläkin kesken, sivumäärä lähenee sataa. Seuraavaksi neuvotellaan arkiston käytöstä, luvista ja aikatauluista. Tutkimusaiheita ja näkökulmia tuntuu riittävän. Jouluna oli siis hyvää aikaa levätä, myös SSL:n asioista.
Sitten alkoi tapahtua. Sähköpostittelin Tarja Sieväsen kanssa kotisivuille tulevasta tammikuun blogista. Otsikoksi muotoutui ”Se vaan on niin kivaa – olen varma, että luovuus kasvaa tekemisen myötä”. Joukko muistoja tulvahti mieleeni, ylioppilaaksi tultuani 1966, sain oman Nuorten palstan koulutoverini äidin, Mirja Veitonmäen, päätoimittamassa Maatalousnainen lehdessä. Neuvoin siinä muun muassa tekemään maskotteja ja askartelemaan koristeita. Tarjan bravuurina ovat nahkatyöt. Innostuin tilaamaan häneltä ystävilleni lehden muotoisia korvakoruja.
Seuraava yllättäjä oli Seppo Sisättö, toimittajana aloittanut maalaispoika, josta tuli valtiotieteen tohtori, viestinnän dosentti ja asiantuntija. Hänen nimensä ilmestyi Suomalainen Sanomamiesliiton facebook-ryhmän sivuille. Hän halusi liittyä ryhmään. Fb-ryhmä on kuitenkin tarkoitettu vain jäsenille, joten yhtenä ryhmävastaavana otin yhteyttä Seppoon. Keskustelimme Uudesta Suomesta ja Aamulehdestä. Sitten kysyin, haluaisiko hän hakea liiton jäsenyyttä. Seppo halusi. Pian sain WhatsAppin kautta vuoden 2022 ensimmäisen jäsenanomuksen – ensimmäisen WA-anomuksen.
Liittyykö Seppokin muistoihin? Kyllä liittyy. Teimme vaihtokaupat. Silja-sihteeri postitti hänelle Jyrki Vesikansan väitöskirjan kansanpainoksen ”Satavuotinen lehtisota” ja posti toi Sepon kirjan ”Maalaispoika Ikaalisista”. Kirja on täynnä muistoja, se kertoo elämästä 75 vuoden ajalta. Kustantajan kohdalla lukee: BoD – Books on Demand, Helsinki, Suomi.
Nyt nautin ensimmäistä kertaa eläkevuosistani. Täytin viattomien lasten päivänä 74 vuotta. Enää ei tarvitse nousta varhain aamulla, jos nukuttaa, eikä pukea päivävaatteita heti päälle ja lähteä Rauhankadulle arkistohommiin. Tätäkin palstaa voisin halutessani kirjoittaa äidin lämmin aamutakki ylläni. On rauhallista, kahvikuppi höyryää vieressä – kunnes taas tapahtuu.
Presidentti Kekkosen taloudenhoitajan Ester Markkolan kummityttö soittaa. Hän on vuosi sitten käynyt Kansallisarkistossa etsimässä tietoa Essu-tädistä. Nyt hän on lukenut kirjastani ”Presidentti ja toimittaja” UK:n tuliaisina tuomista kippurakärkisistä tossuista ja haluaa tietää lisää. Yritän muistaa 40 vuoden taakse. Yhtäkkiä mieleen palautuu jotakin… Menen työhuoneelle ja löydän heti todistusaineistoa… käännän tossuja, kuvaan myös pohjan!
Maarit Tyrkkö
