SSL järjesti J. K. Paasikiven 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Mediapiirin aiheesta ”Paasikivi ja media”. Koronapandemian aiheuttamien kokoontumisrajoitusten takia tilaisuus järjestettiin digitaalisena ja monimuotoisena.
SSL:n jäsenet haastettiin siis tekemään: Haaste 1. lööppejä ja Haaste 2. vastaamaan kysymykseen ”Onko valtiollisten johtajien kohtelu mediassa muuttunut Paasikiven ajoista?”
Ennen vastaamista tehtäviin toivottiin, että jäsenet kävisivät tutustumassa Paasikivi portaaliin osoitteessa www.jkpaasikivi.fi. Mediapiirin loppukeskustelu videoitiin 9.12. ilman yleisöä Helsingin Suomalaisella klubilla. Keskustelussa Martti Häikiö siteerasi joitakin tulleita vastauksia. Tässä vielä muutamia poimintoja.
Eija Pulkkinen vastasi ensimmäisenä. Hän halusi osallistua kertomalla lapsuuden muiston: ”Alakoulussa Imatralla kuulin isäni lukevan ääneen: ”Luojan kaalimaassa on monenlaisia päitä. Niistä Paasikivi nousee ehdottomasti ylimmäs.” Niinpä kävin joka päivä puutarhassa vertailemassa kaalien kasvua ja kastelemassa istutuksia ennen nukkumaan menoa. Sitten isä näytti presidentti Paasikiven kuvan eikä hän muistuttanut yhtään kaalin päältä. J.K. Paasikiven nimi painui tästä mieleeni. Pian sainkin loistaa. Opettajan kysyessä olin ainut, joka tiesi presidenttimme nimen.
Jyrki Haikonen innostui tekemään lööpin, ei ainoastaan kirjoittamaan sitä, vaan lähettämään KUVAN. Saatesanoina oli: Ensimmäisen kerran äänestämässä Äänestyspaikalla 1956.
”Hei, mitä, enkö/ voi äänestää/ Juho Kustia?/ Mitä, pitääkö/ minun valita/ Kekkosesta ja/ Tuomiojasta?”
Jyrki Vesikansan vastaukset olivat laajat ja perinpohjaisesti perusteltuja – siksi hänet kutsuttiin mukaan loppukeskusteluun. Tässä pelkästään hänen lööppinsä:
Paasikivi sai/ viisaan paperit/ * / KOP:n pääjohtajaa/ työnnetään eläkkeelle.
Eero Marttinen sai loppukeskustelun alussa kiitokset Martti Häikiöltä lööpeistään ja lupauksen yllätyspalkinnosta. Eero Marttinen kirjoittaa: ”Juho Kustin elämä oli niin värikäs ja luonteenlaatu sellainen hirmu, että hän olisi voinut olla joka päivä iltapäivälehtien lööpeissä.” Pari esimerkkiä:
Vuodelta 1893: Paasikivi salakihloihin/ oppilaansa kanssa!
Vuosisadan alusta: Senaattori Paasikivi/ kieltolain kannalla/ – Ranska uhkaa viinintuontia boikotilla
Sotavuosilta:
Paasikiven upseeripoika/ menehtyi rintamalla/ – Kuolinsyy epäselvä
Tuoni vienyt Paasikiveltä/ sotavuosina kaksi poikaa
”Voin vakuuttaa, että ruotsin/ kielen tilalle ei tule espanja!”/ kommentoi Paasikivi, kun Virolainen esitti koulujen/ ruotsinkielenopiskelun vähentämistä.
Vuonna 1956 pres.vaaleista: ”Elämäntyöni on tuhottu”/ – Paasikiveä ei edes kysytty ehdokkaaksi
Vuoden 1956 joulukuulta: Paasikivi kuoli eilen/ Salus-sairaalassa/ Väsymyskohtausta seurasi sydänhalvaus
Haaste 2 eli faktaa: Presidenteistä ei juuri koskaan ole ollut lööppejä, ei Kekkosestakaan, paitsi vaalitaistelujen aikaan. Koivistosta oli, kun hän joutui odottelemaan Englannissa kuninkaallisia. Ahtisaaren laastari miltei ainoa poikkeus. – Jos nykyään on, niin ne ovat pääasiassa hyväntahtoisia. Puuttuuko toimittajilta tietolähteitä vai uskallusta?
Pentti Avomaan lööpit:
Suomalainen Nuija/ Fennomaanien johtoon
”Hoidin vain valtiollisia suhteita / Juho Paasikiven salatapaaminen/ Aleksandra Kollontain kanssa paljastui
KOP passitti pääjohtajansa/ mielisairaalaan
Ulkoministeri Erkko Talvisotaa edeltävien Moskovan neuvottelujen alla:/ Toivottavasti Paasikivi ei lysähdä
Paasikivi Talvisodan jälkeen: Se oli Erkon sota
Mauritz Hellström vastasi kaikkiin haastekohtiin – ja pyynnöstä vielä valokuvaajan näkökulmasta:
”Paasikiven aikana olin koulupoika, mutta olen kuullut tarinoita kollegoilta. Valokuvaajat olivat silloin eräänlaisia kuokkavieraita politiikan tilaisuuksissa. Äreää Paasikiveä piti hieman varoa ja usein Alli-rouva piti poikien puolta. Kun aloitin alalla, oli vielä jonkinmoista vieraskoreutta puolin ja toisin. Poliitikot suhtautuivat melko leppeästi alan ihmisiin ja minäkin kyyditsin vanhalla Wartburgillani jopa ministeriä. Illallisilla pääsi jo vieraspöytään, eikä häädetty keittiöön, lukuun ottamatta juhlaillallisia. Eräskin vasemmistoministeri purki ahdistustaan kesämökkinsä saunakamarissa aloittelevalle lehtikuvaajalle, syynä oli juuri tapahtunut Prahan miehitys. Olin hämmästynyt, nämähän ovat luottavaisia!
Jukka Reinikaisen vastaus haasteeseen nro 2 on otsikoitu:
Medialla silkkihansikkaat
Valtiollisten johtajien kohtelu mediassa presidentti J. K. Paasikiven ajoista lähtien on syvästä kunnioituksesta arkipäiväistynyt. Valtionpäitä puhutellaan tuttavallisesti. Martti Ahtisaarta puhuteltiin presidentinvaalikampanjan aikana ja presidenttiaikanakin mediassa ”Maraksi”, ikään kuin hän olisi ollut meidän kaikkien tuttu. Korrekti puhuttelu kampanjakaudella olisi ollut ”valtiosihteeri Martti Ahtisaari”. Tarja Halonen on ollut Tartsa vaan. Presidentti Urho Kekkonen muuntui loppuaikoinaan Urkiksi. Lehdet käyttivät usein UKK- tai UK-nimityksiä. Tosin usein lyhentääkseen tekstiä. Vaikea kuvitella, että Risto Ryti olisi ollut Rike tai Paasikivi esimerkiksi Jussi.
Arkipäiväistyminen on seurausta ajan hengestä ja yhteiskunnallisesta tilasta. Enää ei juurikaan teititellä, kun sata vuotta sitten isovanhempia vielä saatettiin teititellä. Liberaali demokratia on voittanut valtiomuototaistelun, kuten Francis Fukujama todistaa teoksessaan The End of History and the Last Man. Kansanvalta ja kansanvaltaistuminen ovat muuttaneet pompöösiä suhtautumista korkeisiin instituutioihin. Hyvä näin.
Samassa rytäkässä poliittinen suhtautuminen valtionpäihin on muuttunut. Valtionpäillä ei liioin välttämättä ole samanlaista luontaista arvostusta kuin esimerkiksi Paasikivellä, Rytillä, Svinhufvudilla tai Mannerheimillä. Entistä enemmän arvostus pitää todella itse ansaita. Ja sitä sitten on tai ei ole. Paasikivi itse oli lähtökohdiltaan arvostusta nauttiva henkilö: vaatimattomat lähtökohdat, mutta kaksi yliopiston loppututkintoa, luokkansa priimus ja valtaisa kokemus sekä perehtyneisyys historiaan.
Presidenttiä ei juurikaan henkilökohtaisesti arvosteltu, mutta hänen linjaansa saatettiin räväkästikin ryöpyttää. Näin teki esimerkiksi Talouselämä-lehti arvostellessaan Paasikiven johtaman hallituksen talouspoliittista linjaa 1930-luvulla. Tarja Halonen saattoi saada aika ajoin henkilökohtaista kritiikkiä. Ehkä jonkinlainen käännekohta tässä katsannossa oli Kekkosen kausi. Tosin näin sen alkupuoli, kun loppupuolella pikemminkin UK:n voimakkaatkin otteet enimmäkseen hyväksyttiin: työmarkkinoiden UKK-sopimus, hätätilahallituksen runnaaminen ja idänpolitiikasta puhumattakaan.
Myös valtionpäiden suhtautuminen mediaan on isosti muuttunut. Nykyinen presidentti on hyvä esimerkki. Julkisia esiintymisiä on tarjolla, jopa tiedotustilaisuuksia sekä haastatteluja järjestyy. Jo Ahtisaaren aikana kontaktit tiedotusvälineiden kanssa yleistyivät ja tulivat mutkattomiksi. Näin esimerkiksi maakuntamatkoilla. Media ei tainnut juuri kysellä asianomaisen maakunnan kuulumisesta, vaan jostakin ajankohtaisesta asiasta. Pelin henki on jatkunut Niinistöön asti. Kovin kriittisiä ja kontroversejä kysymyksiä media ei tosin esitä. Ehkä siihen ei olla vieläkään totuttu. Amerikkalaisesta mediasta (esim. CNN) voisi ottaa oppia. Silkkihansikkain media kohtelee valtionpäätä – ainakin Suomessa.
Kari Mänty lähetti 35 lööppiä. Tässä malliksi kymmenen alkupuolelta:
Hellsteninä syntynyt Paasikivi oli henkeen ja vereen hämäläinen ja lahtelainen.
Äiti kuoli Johan Gustafin ollessa vain 5-vuotias. Isä ja poika muuttivat Tampereelta Lahteen, ja isä perusti kangasliikkeen.
Lahdessa oli vain kansakoulu. Lahjakas oppilas Johan Gustaf Hellsten siirtyi Hämeenlinnan lukioon vuonna 1882.
Tulevasta suurmiehestä tuli täysi orpo 14-vuotiaana, kun isä kuoli vain 38-vuotiaana. Täti huolehti veljensä pojasta, mutta Johan Gustafin omatoimisuudelle tuli samalla lisää käyttöä.
Lukiolaispoika seurasi aikaansa. Johan Gustaf suomensi nimensä ajan hengen mukaisesti, ja hänestä tuli 17-vuotiaana Juho Kusti Paasikivi.
Täti, kesätyöt ja stipendit mahdollistivat Paasikiven koulunkäynnin.
Paasikivi oli lukiossa kympin oppilas. Hän kirjoitti ylioppilaskirjoituksissa laudaturin ruotsissa, latinassa, ranskassa ja venäjässä.
Lukion päästötodistuksessa oli myös saksasta 10. Paasikivi kävi hiomassa saksan puhumista vielä Leipzigissa opiskelujen keskellä.
Venäjää Paasikivi kävi vahvistamassa Novgorodissa vuonna 1891. Hän hankki matkarahat kirjoittamalla matkakirjeitä Uuteen Suomettareen.
Englantia ei siihen aikaan arvostettu. Senkin Paasikivi opetteli myöhemmällä iällä.
Matti Laitinen: ”Olipa haastetta kerrakseen! Haaste 2. on niin laaja ja J.K. Paasikivi niin pitkäikäinen ukko, että siihen vastaaminen vaatisi minulta aivan liian paljon aikaa ja energiaa vastata kunnolla.” Niinpä Matti Laitinen kutsuttiin mukaan loppukeskusteluun. – Tässä pari lööppiä.
Paasikivi löi nyrkin pöytään:/ Teollisuuttamme/ ei neukuille myydä!
Paasikivi Eljas Erkosta:/ Tumpelo ulkoministeri
Hakkereille vesiperä/ Salaiset keskityskäskyt suojassa / kenraalien pääkopassa
(Dokumentoimaton huhu….) Tulkki ei saanut enää puheesta selvää/ Paasikiven tekohampaat kateissa/ kesken rauhanneuvottelujen
Maarit Tyrkkö löysi arkistomateriaalistaan vanhan Hopeapeilin numero 16/ 21.4.1966. Siinä kerrottiin UKK:n käsialasta. Mukana oli myös näyte Paasikiven käsialasta. Grafologi pastori Risto Nivari analysoi käsialoja. Näin Paasikivestä:
Suuret p- ja k-kirjaimet/ nimikirjoituksessa/ paljastavat halun olla/ suuri ja hallitseva/ Toinen pieneksi jäänyt/ iso alkukirjain kertoo/ vahvasta alemmuudentunnosta
Paasikivessä/ vanhojen yksinvaltiaitten/ ristiriitaisuutta:/ itseriittävyyttä/ suuren heikkouden tunteen rinnalla
Haaste 2 ”Onko valtiollisten johtajien kohtelu mediassa muuttunut Paasikiven ajoista?” Vastaus alkaa toteamuksella: Kun maailma muuttuu myös media muuttuu. Tulee uusia välineitä ja alustoja. Kaikessa toiminnassa vaaditaan läpinäkyvyyttä. Lopputuloksesta kertominen ei riitä, täytyy selvittää, miten siihen on tultu. Tabut yksityiselämässä rikotaan. Mitä vaikutusvaltaisemmalla paikalla toimii sitä enemmän on luupin alla. – Kärjistetyimmin kohtelu, kiitokset ja virheet, näkyvät iltapäivälehdissä. Eläväthän ne paljastuksilla, kuumilla uutisilla. Paasikiven ajasta presidenttinä (1946 – 1956) median käyttäytyminen on muuttunut hitaasti kiihtyvällä vauhdilla. Presidentti Kekkosen aikana (1956 -1982) kuohahteli aina silloin tällöin…
Risto Kunnas osallistui haasteisiin lähettämällä lööppejä:
Paasikivi Valtiokonttorista pankin pääjohtajaksi: ”Näin ne/ miljoonat saa/ karttumaan!”
Pankkipomo Paasikivi/ ei suostu eläkkeelle:/ ”Rahat ei riitä,/ Allin tyylitaju/ liian kallis”
Paasikivi palasi maito-/ junalla Moskovasta:/ ”Stalin on/ iso kuuro/ kusipää!”
Pääministeri Paasikivi myöntää:/ ”Neuvostoliitto/ on varsinainen/ ongelmamme”
Juho-Kusti tykkäsi salaa,/ Alli-rouva paheksui:/ Suutarin tytär/ hyllytettiin ylen/ soittolistoilta
Jouni Luotonen lähetti tiedoksi juttunsa Talouselämästä: https://jkpaasikivi.fi/oma-koira-puri-talouselama-lehti-ja-paasikivi-2/
Kiitos kaikille osallistujille!
Lue lisää aiheesta ja katso videotallenne loppukeskustelusta
