Suomalaisten luottamus instituutioihin ja tieteen tekijöihin on pysynyt vahvana viimeisen kolmen vuoden aikana. Media ja tiedotusvälineet eivät kuitenkaan yllä kärkisijoille. Voiko tekoälyn käyttö tuoda muutosta asiaan?

Arkistotyö on vaarallista, se saattaa viedä elämästäsi vuosia. Samalla se on palkitsevaa, jännittävää ja sopii hyvin oman ”talon toimittamiseen”. Se on lempeää saattohoitoa, elämänkaarella, ammatin poluilla ja teillä kulkemista. Valmiit journalistiset arkistot ovat kulttuuriperintöä, kiinnostavaa historiaa jälkipolville ja toimittajan työn ulospäin näkymättömän kuvaamista. Tähän kaikkeen SSL kutsuu sinut mukaan!

”Kotimaahan palattuani jäin Britanniasta kaikkein eniten ikävöimään virkeää ja moniulotteista mediaa. Joka välineellä oli oma linjansa ja painotuksensa, ja ne kilpailivat tuoreilla ja omilla uutis- ja juttuaiheilla. Äärimmäisen virkistävää, suorastaan luksusta”, kirjoittaa toimittaja ja tietokirjailija Ilpo Salonen, joka työskenteli BBC:ssä 10 vuotta.

Alatyyliset sanat ja sanonnat ovat pesiytyneet ensin television nuortenohjelmiin ja sitten muuallekin, myös lehtien palstoille. Blogin kirjoittajan Raili Leinon mielestä kielenkäytön kainostelu loppui 2000-luvulla. Mistä se kertoo? Kieli muuttuu, mutta riittääkö se selitykseksi?

”Ensin se vei levybisneksen, nyt se vie perässä perinteisen kirjan, perinteiset lehdet ja perinteisen television. En väitä, että kehitys olisi hyvä, mutta siihen on sopeuduttava.” Media-alaa ravistelevasta digitalisaatiosta kirjoittaa blogissa Ari Ylä-Anttila, joka aloitteli eläkepäiviä kiinnostavalla kirjoitusprojektilla.