Matkalaisia seminaarissa.

4 | 2020

Mediapiiri seilasi Tukholmaan – laivaseminaari päivitti Ruotsi kuvaamme

Laivaseminaarissa 10. – 12.3. kuulimme antoisia, keskustelua herättäviä esitelmiä. Tukholmassa vierailimme Fotografiskassa ja tutustuimme vasta uudistettuun Nationalmuseumiin. Katso myös Heljä Salosen videokooste reissusta.

Ennen laivan laiturista irtoamista saimme vieraaksemme kollegamme Riikka Uosukaisen, joka kertoili vapaamuotoisesti ja aristelematta muutaman vuoden kokemuksistaan Yleisradion Pohjoismaiden kirjeenvaihtajana Tukholmassa. 

Politiikan toimittaja, YLEn Pohjoismaiden kirjeenvaihtaja 2017-2019 Riikka Uosukainen.

Hänen tekstinsä oli sen verran suorasanaista, että muutamat kuulijat vannottivat häntä esittelemään ajatuksiaan laajemminkin kuin vain kabinettiin kokoontuneelle ”omalle” väelle.

Mikäkö sitten Riikan sanomassa oli korviamme höristyttävää? Se oli Ruotsissa vallitseva,  havaittavissa oleva ja syvällä sen olemuksessa elävä luokka-asetelma. Huolimatta hienoista monikulttuurisesta ja hyvinvointivaltiota hymistelevistä juhlapuheista maa on jakautunut väestöosiin, jotka eivät aidosti kohtaa toisiaan. Aineellinen olotila kattaa olemassaolon ehkä peruskriteerit, mutta ghettoutuminen ja syrjäytyminen kärjistävät kansalaisten välejä. Riikka kertoi esimerkein, kuinka hidasta muualta tulleella on mahdollisuus integroitua ja tuntea itsensä hyväksytyksi osaksi kansankotia. Kuulimme vähän muutakin kun Ylen virallisten uutisjuontojen sävyjä. Kiitokset Riikka! 

Laivalauttamme kun päästi Riikan maihin ja köydet irti, esille astuivat Eero Sauri ja Jyrki Vesikansa. Eero piti tiiviin tietopaketin ruotsalaisesta tiedotusvälineteollisuudesta, mihin hänellä on oivallinen kokemustausta. Jo nuorukaisena hänen onnistui päästä seuraamaan ruotsalaista toimitustyötä, solmia vuosikymmenet kestäviä henkilösuhteita ja varastoimaan kokemustietoa naapurimaamme tapahtumista alallamme.

Eero Sauri Eero piti tiiviin tietopaketin ruotsalaisesta tiedotusvälineteollisuudesta.

Siksipä mielen valtasi jokinmoinen pettymys, kun saimme todeta ruotsalaisten elävän niin vakavaa koronakauhua, etteivät meitä halunneet vastaanottaa luvatulle Bonnier-vierailulle Mariebergiin. Emme tavanneet isäntiämme edes steriileissä lasieriötiloissa emmekä videoyhteyksin matkan päässä! Toki kyseinen vitsaus oli harventanut 31 hengen joukkomme 25:een, mutta silti…

Jyrki Vesikansa perehdytti meitä omaan lehtihistoriaamme suhteessa ruotsalaisiin.

Seuraavana vuorossa oli Jyrki Vesikansa, joka perehdytti meitä omaan lehtihistoriaamme suhteessa ruotsalaisiin. Paljon on koettu samantapaista, naapurissamme sanomalehtien levikkejä ovat vaivanneet myös puoluelehtien kuihtuminen ja markkinoiden muotoutuminen uusiksi. Omistusasetelmien muutokset ovat aiheuttaneet nekin kylmää rationalisointia, ja edelleen tulemme kokemaan tiedonvälityksen siirtymistä sähköiseen muotoon. Jyrkin epistolaa voi osin löytää tuoreesta SSL:n julkaisemasta (Jyrki Vesikansa: Sota, säännöstely ja suvantokausi. Uuden Suomen vaiheita 1939-1956. Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton julkaisuja 2020) –painotuotteesta. Lisää on luvassa.

Illallisella Viking Linen maskotti tervehti Jukka ja Liisa Knuutia.

Paluumatkalla kuulimme elämänkertomustodistuksen, jonka piti Ari Valjakka. Sen otsikkona olisi hyvinkin voinut olla: Ari maalla, merellä ja vähän muuallakin. 

Paluumatkalla kuulimme Ari Valjakan elämänkertomustodistuksen.

Jokaiseen matkaan sisältyy myös ennalta arvaamattomia tapahtumia, jollainen tälläkin kertaa on hyvä tietämättömille kertoa. Meitä muutama Pirjo Nuotion valvonnassa oli odottelemassa Nationalmuseumin aulassa paluumatkaa bussillemme. No sovittuun paikkaan bussi ilmestyikin, ja niinpä Pirjon johdolla kohelsimme ajoneuvoon, kunnes jo istuutuessamme kuulimme kuskin lausuvan ”Till Uppsala?” (kysymysmerkillä). Vähältä piti, etteikö osa meistä olisi vaihtanut toiseen – toki ruotsalaiseen – hiippakuntaan.

Korona teki tilaa laivalle. Kun normaalisti matkustajia on lähes 1000 niin nyt vajaat 500. Mutta palvelu oli hyvää…
Tukholman matkalla liiton sihteeri Silja Latvala hoiteli jämptisti käytännön asiat. Taustalla ”Siljan laiva”

Palatkaamme Eeron ja Jyrkin yhteisen esityksen lehdistötukea kosketelleeseen vuoropuheluun. Tukirahasta muotoutui pikkuhiljaa Suomessa puoluetueksi sulautuva, joka on aiheuttanut Kanavan tuoreimmassa numerossa Vihreän Langan ex-päätoimittaja Riikka Suomisen esille ottaman ongelman. Vihreiden puolueen keskuskomitea päätti lopettaa pää-äänenkannattajansa. Tiedonvälistystä edistämään tarkoitetut tukirahat valuvat nyt suoraan puolueiden kampanjatoiminnan käyttöön. Niillä rikastuvat viestinnän konsulttitoimistot ja mainosvälineet.

Seuraavassa tulee tämän raportin ns. paha. Vihreiden Vihreä Lanka, mitä sitten? No jäihän niille sentään Helsingin Sanomat.

Teksti: Markku Jokipii
Kuvat: Matti Laitinen


Tutustu 

Eero Sauri:
Ruotsin sanomalehdistö (pdf)
Bonnier 2020  (pdf)

Jyrki Vesikansa:
Tukholman lehtikilpailu (pdf)
Tukholman sanomalehtien kehitys (pdf)
Uuden Suomen vaiheita 1939-56 Luku I – sotavuodet


Katso Heljä Salosen videokooste reissusta (kesto 2:32)

Jaa artikkeli
Takaisin etusivulle

Kirjaudu sisään