Mediakeskustelu kävi kesän aikana kuumempana kuin vuosiin. Poliitikkojen mediavastaisten puheiden vaikutuksia on nyt selvitetty.

Sosiaalista mediaa ja varsinkin Facebookia on luonnehdittu demokratian ja vapaan sanan välineeksi. Ehkä ne ovat sitäkin. Todellisuudessa ihmiskunta ja yhteiskunnat ympäri maailman ovat kuitenkin ajautumassa kaaokseen, jopa turmioon. Osittain juuri sosiaalisesta mediasta kumpuavien tapahtumien ja dominovaikutusten johdosta, osittain journalistisen uutismedian myötävaikutuksella.

Sosiaalisessa mediassa on ollut kesän aikana debattia akateemisten historiantutkijoiden ja historiasta kirjoittavien toimittajien välillä. SSL:n johtokunnan jäsenen, poliittista historiaa pääaineena lukeneen Tuomo Lappalaisen mielestä tutkijoita ja toimittajia ei voi pitää täysin erillisinä ryhminä, joiden rajat eivät missään kohtaa leikkaa. ”Yksittäisistä ohilyönneistä huolimatta journalismi ja akateeminen historiankirjoitus ovat, jos eivät aivan sisaruksia, niin ainakin samoista asioista kiinnostuneita ja samoja asioita tavoittelevia serkuksia”, Lappalainen kirjoittaa blogissa.

Sekä perinteiset laatulehdet että tabloidit haalivat lukijoita klikkiotsikoilla ja -kuvilla. Luetuimpien juttujen listaukset voivat johtaa sisällön yksipuolistumiseen. Johtaako klikkimäärien tiivis seuraaminen ja listaukset myös sisällön tyhmistymiseen?

Vaali-ilta pysäytti ihmettelemään. Miksi kolme kertaa kansankiihotuksesta tuomittu henkilö valitaan äänivyöryllä eduskuntaan? Mistä nuo yli 17 300 äänestäjää löytyvät? Vastaus selvisi nopeasti: pääasiassa TikTokista.